Onko sinullakin jäänyt joskus Caesar-kastike tekemättä sen takia, että olet kuvitellut sen olevan liian vaikeaa / edellinen kokeilusi on mennyt metsään (ja reilusti) / pelkkä ohjeen lukeminenkin on saanut sinut jännittämään, että miten pienenä nauhana se öljy oikeasti pitää sinne joukkoon vatkata?

Minulle kaikki oheiset tapaukset ovat tuttuja. En tiedä, millainen poropeukalo oikein olen, mutta yksikään Caesar-kastikkeeni ei ole aikaisemmin onnistunut. Kastikkeet ovat näyttäneet lähinnä epämiellyttävältä mönjältä, mausta puhumattakaan. Luulin jo olevani ikuisiksi ajoiksi tuomittu valmiscaesarkastikkeiden suurkuluttajaksi, kunnes löysin Soppakellarin Caesar-kastikeohjeen. Ohjeen, jolla Caesar-kastike ei voi epäonnistua.

Olkaapa hyvä, välitän ilosanoman eteenpäin! :)

Caesar-kastike

(reilu satsi)

1 kananmuna
2,5 dl öljyä
1 valkosipulinkynsi silputtuna
1 rkl vettä
0,5 rkl valkoviinietikkaa
0,5 rkl Dijon sinappia
2-3 rkl vastapuristettua sitruunanmehua
0,5-1 rkl kapriksia
mustapippuria
suolaa
Kaprikset voit halutessasi toki korvata parilla silputulla anjovisfileellä, mutta minusta tämän ohjeen juju on juuri se, ettei tarvitse kikkailla niiden anjovisten kanssa vaan vastaava suolainen efekti syntyy kapriksista. Ja sopii myös kala-allergikoille!

Yksinkertaistakin yksinkertaisempi valmistusohje on siis seuraava:

Laita kaikki ainekset kapeaan, korkeaan astiaan. Sekoita sauvasekoittimella koko satsi sekaisin kunnes koostumus on kermaista ja kastike saa vaalean värin. Valmista on! Anna levätä hetken jääkappissa, jotta maut tasoittuvat.

Siis voiko näin simppeliä olla?! Iso kiitos vielä Soppakellarille tästä mahtavasta ohjeesta, tulevaisuuteeni Caesar-kokkina on pelastettu :)

Tein aikaisemmin tunnustuksen, etten ole koskaan itse valmistanut guacamolea. No, viikko sitten sain asian korjattua ja elämäni ensimmäisen guacamolesatsin tehtyä. Ja kyllä vaan oli hyvää! Ja helppoa! Tämän jälkeen en varmasti palaa valmisguacamoleihin kuin kiireellisemmässä texmex-hädässä :) (Ehkä joskus siihen Santa Marian Guacamole Dippiin...)

Kuvissa mukana myös guacamolen bestikset: salsakastike (kaupasta) sekä ranskankerma (maustettuna ruohosipulilla).

Guacamole

2 kypsää avokadoa
2 rkl limen mehua
1 valkosipulinkynsi
1 pieni sipuli
1 tomaatti
ripaus chiliä (tuoretta tai kuivattua)
suolaa & mustapippuria
hyppysellinen sokeria

Puolita avokadot ja koverra sisältö lusikalla kulhoon (poislukien tietysti se kova siemen). Hienonna haarukalla. Mausta limen mehulla. Murskaa valkosipulinkynsi, silppua sipuli pieneksi ja lisää sipulit avokadon joukkoon.

Leikkaa tomaatti ensin muutamaksi isoksi palaksi ja kaavi pois tomaatin sisin. Paloittele sen jälkeen jäljelle jäänyt tomaatin liha pieniksi kuutioiksi. Lisää seoksen joukkoon.

Jos käytät tuoretta chiliä, pilko se pieneksi. Itselläni jäi tuore versio kaupan hyllylle, mutta kuivattu chilimaustekin toimi hyvin. Mausta chilin lisäksi suolalla ja mustapippurilla sekä ripauksella sokeria tasapainottamaan makuja.


Guacamole päätyi pöytään nachopaistoksen (ja muutaman oluen) kera... :)

Tämä pieni tomaatin verso saapui meille eräänä toukokuisena päivänä. Emme tienneet juuri mitään sen kasvattamisesta, miten se meillä viihtyisi ja millaiseksi kasvaisi. Millaista satoa siitä saisimme. Jännitti kovasti.


Viikot vierivät ja tomaatin verso alkoi kasvaa. Se kasvoi ja kasvoi. Ja kasvoi vielä vähän lisää. Kunnes se alkoi vallata melkeinpä koko parvekkeen. Hui, tämähän onkin jättiyksilö!


Kasvusta huolimatta tomaatin verso ei ollut valmis tuottamaan yhtäkään pientä tomaatin alkua. Uusia oksia ja lehtiä syntyi. Pituutta tuli lisää. Painoakin, eikä tomaatin verso oikein enää edes jaksanut kannatella itseään. Mutta ei tomaatteja.

Ääh, sanoi tämä viljelijä. Kohta lentää koko tomaattipuska parvekkeelta alas!

Kunnes eräänä heinäkuun lopun päivänä ensimmäinen pieni vihreä tomaatin alku löytyi lehtien kätköistä. Mikä ihanuus ja yllätys! Meille tulee sittenkin satoa!


Tomaatteja alkoi tulla lisää ja lisää. Vaikka kesä kääntyi jo lopuilleen ja ilma alkoi kylmetä, tomaattipuska viihtyi mainiosti parvekkeella ja tuotti yhä enemmän pieniä vihreitä tomaatteja. Huom! Vihreitä. Kovin moni näistä vihreistä pyöryköistä ei valitettavasti ole vaihtanut väriään punaiseksi. Mutta jokunen kuitenkin.


Yhteenvetona siis: pienenpieni tomaatinversomme kasvoi neljän kuukauden aikana aikuisen mittoihin, kumartui vanhetessaan ja tuotti lopulta reilut kymmenen punaista pikkutomaattia ja useita kymmeniä vihreitä sellaisia. Se aiheutti iloa, tuskaa, hämmennystä ja toivoa. Se oli meidän kesäkaveri.

Ensi kesänä hankimme taas tomaatinverson. Mutta tällä kertaa pienen pyöreän pensasversion, jossa toivottavasti on jo valmiina useampia tomaatinalkuja. Sellaisen, joka ei kasva koko parvekkeen kokoiseksi. Ja josta ehkä saisimme satoa useamman kourallisen verran.

Joka tapauksessa: tomaattiviljelijän kipinä on syttynyt.

Alkuvuodesta tuli kokeiltua amerikkalaisia, paksuja pannukakkusia. Niissä mehevyyttä reseptiin toi ricottajuusto. Tämä resepti puolestaan on napattu Valiolta, ja tällä kertaa lettusten erikoisuutena on rahka. Sen lisäksi, että rahkaa lisätään itse taikinaan, myös lettujen lisukkeena toimii rahka. Maustettu sellainen.

Hei! Voisikohan valmiiksi maustettua rahkaa käyttää myös taikinaan? Niin että tulisi sitruunaisia rahkalettuja? Tai valkosuklaa-limeisiä rahkalettuja? Mmmm...

Rahkaletut

3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
1 rkl leivinjauhetta
1 muna
1 prk maitorahkaa
2 dl maitoa

voita paistamiseen

maustettua rahkaa (vanilja / sitruuna / valkosuklaa-lime)
omenahilloa

Yhdistä kuivat aineet kulhossa. Lisää joukkoon muna, rahka ja maito. Sekoita tasaiseksi. Anna taikinan turvota hetki ennen paistamista.

Paista keskilämmöllä paksuhkoja lettusia. Tarjoa maustetun rahkan sekä omenahillon kera.

Vinkki! Valion ohjeen mukaan näistä rahkalettusista saa suolaisia pikablinejä korvaamalla yhden desilitran jauhoista tattarijauhoilla. Ja sitten ihania lohi- ja mätimössöjä kaveriksi! Slurps, menee kokeiluun heti kelien kylmetessä...

Meksikolainen ruoka on yksi suosikeistani, mutta liian usein se tarkoittaa omalla hellalla samaa kuin täytetyt fajitat. Vaihtelua tulee lähinnä siitä onko päätäyte kanaa vai lihaa.

Parin viikon takaisessa Me Naiset -lehdessä oli herkullisen kuuloinen quesadilla-ohje, jota kokeilimme heti ja josta tuli ehdottomasti yksi uusi tex mex -suosikki! Toimii sekä kasvisversiona että kovemmassa nälässä jauhelihan kanssa.

Avokado-quesadillat

6 kpl vehnätortilloja
2 tomaattia
1 kypsä avokado
1/2 dl silputtua tuoretta korianteria
1 rkl limen mehua
1/2 dl silputtua punasipulia
2-3 tippaa tabascoa
2 dl juustoraastetta
suolaa ja mustapippuria

jos haluat täyttävämmät quesadillat (kuten me), lisää ohjeeseen myös
400 g jauhelihaa
tex mex -maustetta / chilimastetta / pippuria / paprikamaustetta / milläikinäjauhelihaasihaluatkaanmaustaa

Jos käytät quesadilloihin jauhelihaa, paista jauheliha pannulla ja mausta se.

Halkaise tomaatit ja poista siemenet. Kuutioi tomaattien hedelmäliha. Kuori ja kuutioi avokado. Yhdistä kulhossa tomaatti- ja avokadokuutiot, korianteri, limemehu, punasipulisilppu ja tabasco.


Ripottele uunipellille leivinpaperin päälle levitetyille kolmelle tortillalevylle puolet juustoraasteesta, lisää päälle kerros tomaatti-avokadoseosta (ja jauheliha) ja mausta suolalla ja pippurilla. (Okei, saat uunipellille mahtumaan kerralla vain kaksi tortillalättyä, mutta ohjeesta riittää hyvin kolmelle, joten tee yksi vaikka omalle uunipellilleen.) Ripottele pinnalle loput juustoraasteesta ja paina jäljelle jääneet tortillat päälle.

Joskus haluaisin olla edelleen koululainen. Yksi syy tähän olisi tietysti pitkät kesälomat. Mutta vielä enemmän siksi, että syksyn aloittaminen ja kouluun palaaminen oli aina jotekin jännittävän ihanaa. Sai uuden koulurepun. Uudet kynät, kumit ja kirjat. Luultavasti muutamat syysväriset kouluvaatteet. Lukujärjestyksen, joka kertoi, miten arki tästä eteenpäin jäsentyisi. Aina jotain uutta ja ihmeellistä opittavaa.

Tänä syksynä uutta on kuitenkin tiedossa ilman kouluun palaamistakin. Blogini on kutsuttu mukaan uuteen Inspiration-blogikonseptiin, joka ottaa ensiaskeleensa lokakuussa! Blogimaailman kautta pääsee seuraamaan monia upeita blogeja, jotka tarjoavat inspiraatiota ja ideoita muodin, kauneuden, ruoan, sisustuksen ja lifestylen maailmasta.


Olen todella innoissani tästä hienosta mahdollisuudesta, joka blogilleni on annettu! Parasta on se, että muutoksesta huolimatta Hella & houkutus jatkaa ihan omana itsenään. Blogin nimi, osoite ja ulkonäkö pysyvät edelleen samana. Kuvat ovat omiani. Jutut ja kirjoituksetkin valitettavasti :) Ja pääasiallinen aihe pyörii edelleen ruoan ja kokkailun ympärillä kaikkia muita elämän pieniä ihanuuksia unohtamatta.

Tein elämäni ensäimmäistä kertaa maustevoita viime viikolla. Yrttejä, valkosipulia, sitruunaa ja ripaus chiliä. Ehkä helpoin resepti ikinä! Tämän jälkeen ei ole enää paluuta kaupan valmiisiin maustevoihin. Tällainen herkkupötkylä on tästä eteenpäin meidän pakkasen vakiovaruste.

Yrttinen maustevoi

noin 100 g voita
2 valkosipulin kynttä
lehtipersiljaa
basilikaa
timjamia
puristus sitruunanmehua
chilijauhetta
mustapippuria
suolaa

Anna voin pehmentyä huoneenlämmössä. Hienonna valkosipulin kynnet ja tuoreet yrtit. Käytin tähän yrttivoihin tuoretta lehtipersiljaa ja basilikaa sekä kuivattua timjamia. Selväähän on, että yrttivoihin voi laittaa melkeinpä mitä yrttejä vain haluaa ja löytyy. Nämä ainakin toimivat mainiosti!

Sekoita pehmenneen voin sekaan hienonnettu valkosipuli ja yrtit, puristus sitruunanmehia, ripaus chilijauhetta sekä mustapippuria ja suolaa. Sekoita ainekset keskenään hyvin.

Laita yrttivoi muovikelmun päälle ja muotoile voista suippo tanko. Kääri tiukasti kelmuun ja sulje päät solmulla. Säilytä yrttivoita joko jääkaapissa (säilyy noin viikon) tai pakkasessa (säilyy parikin kuukautta) ja siivuta kohmeisena aina tarvittaessa lihan, kanan tai kalan kaveriksi.

Olenko jo kertonut, että olen kotoisin Turusta? Siis turkulainen. Juuriltani, sielultai ja huumoriltani. Vaikken siellä enää fyysisesti asukaan.

Olen varmaan.

Mutta mainittakoon nyt vielä kerran. Turussa on kaikkea mahtavaa. Ravintoloita, historian havinaa, tunnelmallinen jokiranta. Kauneimmista kaunein saaristo. Ja Suomen Joutsen.



Teimme elokuussa opastetun kierroksen tässä Suomen ehkä tunnetuimmassa aluksessa. Se on matkustanut maailman merillä Australiassa ja Etelä-Amerikassa saakka. Kouluttanut valtamerimatkoillaan yli 650 merimiesoppilasta. Toiminut talvi- ja jatkosodan aikana sukellus- ja moottoritorpedoveneiden emälaivana ja sotien jälkeen miinanraivaajien tukikohtana. Ihastuttanut meitä turkulaisia Aurajoen rannassa kymmenien vuosien ajan. Ja aiheuttanut välillä kiivastakin keskustelua siitä, voiko laiva MILLÄÄN olla kiinnittettynä NOIN kaukana Martinsillasta, jossa se on AINA ennen sijainnut.

Hyvin se edustaa nykyisellä paikallaan Aurajoen suulla.