Theme Layout

[rightsidebar]

Boxed or Wide or Framed

[Wide]

Theme Translation

Display Featured Slider

Featured Slider Styles

Display Grid Slider

Grid Slider Styles

Display Trending Posts

No

Display Author Bio

No

Display Instagram Footer

Kesäkurpitsa-fetapasta (ja kenties broileria päälle)



Kuten jo aikaisemmin kerroin, kesäkurpitsaa on nyt jääkaappi pullollaan, kun oman pihan kesäkurpitsapensas tuottaa melkoista satoa. Kesäkurpitsakakun lisäksi olen upottanut tätä vihreää herkkua mm. pastaan. Heitin joukkoon parmesania ja fetaa sekä sitruunaa makua tuomaan. Muutama kirsikkatomaattikin pääsi väriläiskäksi. Koska kaipasin pikkukokille myös vähän protskua, paistoin broilerin fileet pastan kylkeen. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään välttämätöntä vaan pasta toimii oikein hyvin myös kasvisversiona. Suosittelen kuitenkin nauttimaan pastan heti tuoreeltaan, sillä seuraavalle päivälle se ehtii vähän kuivahtaa jääkaapissa.

Mitäköhän sitä seuraavaksi keksisi? Inspiraatiokansiossa on yksi ihana kesäkurpitsasalaatin ohje ja -keitostakin on minulle vinkkailtu. Stay tuned - vielä on kesäkurpitsaa jäljellä... :)

Kesäkurpitsa-fetapasta

neljälle

350 g pastaa

1 kesäkurpitsa
2 valkosipulinkynttä
kourallinen kirsikkatomaatteja
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
1/2 sitruunan mehu
chilihiutaleita
1,5 dl raastettua parmesanjuustoa
100 g fetajuustoa
tuoretta basilikaa

(4 broilerin fileetä)

Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen.

Leikkaa kesäkurpitsa kuutioiksi. Hienonna valkosipulinkynnet. Puolita kirsikkatomaatit. Kuumenna oliiviöljy paistinpannulla. Lisää pannulle kesäkurpitsat, valkosipuli ja kirsikkatomaatit. Mausta kevyellä suolalla ja mustapippurilla sekä sitruunan mehulla. Kääntele pannulla reilu 5 minuuttia.

(Paista halutessasi toisella pannulla broilerin fileet kypsiksi. Mausta suolalla ja pippurilla.)

Siivilöi valmis pasta. Sekoita kattilassa keitetyn pastan joukkoon kesäkurpitsa-tomaattiseos. Ripauta joukkoon chilihiutaleet ja raastettu parmesanjuusto. Kääntele sekaisin. Asettele lautaselle pasta, murustele päälle feta. Koristele basilikan lehdillä. (Lisää päälle siivutettu broilerin filee.) Tarjoile ja nauti heti.

QuickEdit
Mona
2 Comments
Share :

Porkkanakakkua kesäkurpitsasta



Lähiaikoina blogissa saattaa olla luvassa yksi jos toinenkin kesäkurpitsaresepti. Pikkupuutarhamme on tuottanut kesäkurpitsaa sitä vauhtia, ettei kokki ole pysynyt perässä. Pieni lavakauluksista tehty istutuspenkki on ollut lähestulkoon kokonaan kesäkurpitsan valtaama. Kurpitsan lehtien alta olemme kaivaneet salaatinlehtiä ja basilikaa; jostain syystä nekin ovat viihtyneet yllättävän hyvin varjopaikassaan.

Onneksi kesäkurpitsa taipuu moneen ruokaan. Sekä leivontaan! Porkkanakakun reseptillä tehty kesäkurpitsakakku on aivan ihanaa herkkua, josta ei oikein edes erota, kumpaa vihannesta kakussa on käytetty - porkkanaa vai kesäkurpitsaa. Ainakaan meidän kahvittelijat eivät meinanneet uskoa, että ihanko oikeasti tässä on kesäkurpitsaa, ei porkkanaa!

Aikamoinen stuntti tuo kesäkurpitsa.


Kesäkurpitsakakku


3 kananmunaa
3 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 tl kanelia
1/2 tl jauhettua inkivääriä
1 tl kardemummaa
1,5 dl sulatettua voita
3 dl kesäkurpitsaraastetta
1 dl ananasmurskaa

kostutus
2 dl omenamehua

kuorrutus
100 g voita
5 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
200 g maustamatonta tuorejuustoa

koristeeksi
mantelirouhetta

Pese kesäkurpitsa ja raasta se karkealla terällä. Anna raasteen valua hetki siivilässä ja painele sitä välillä lusikalla.

Vaahdota huoneenlämpöiset kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata voi. Lisää taikinaan puolet jauhoseoksesta sekä sulatettu voi. Sekoita ja lisää loput jauhoista, kesäkurpitsaraaste sekä ananasmurska. Sekoita tasaiseksi. Laita irtopohjavuoan (halk. 22-24 cm) pohjalle leivinpaperi ja kaada taikina vuokaan. Paista kakkua 180 asteessa 35-40 minuuttia. Anna kakkupohjan jäähtyä ja sen jälkeen vetäytyä jääkaapissa mielellään seuraavaan päivään.

Valmista kuorrutus. Laita kulhoon huoneenlämpöinen voi ja tomusokeri. Vaahdota. Lisää tuorejuusto ja vaniljasokeri ja jatka vaahdottamista kolmisen minuuttia. Leikkaa kakku kolmeen osaan. Kostuta pohja ja levitä päälle täytettä. Tee sama seuraaville kerroksille. Koristele kakku mantelirouheella. Anna mielellään vetäytyä kylmässä vielä hetki ennen tarjoilua.

QuickEdit
Mona
2 Comments
Share :

- Muistelumaanantai -


Vierähtipä aikaa viimeisestä muistelumaanantaista!
On siis korkea aika tehdä taas kurkistus blogiarkistoihin tällä päivämäärällä:

2015

The banaanipannarit. Lähes legendaksi muodostuneet banaanilätyt, joiden ainesosaluettelo on harvinaisen lyhyt. Banaani ja kananmuna. Minä lisäsin omiini vielä kaurahiutaleita, mutta onnistuvat pelkästään noilla kahdella ensimmäiselläkin. Uskomattoman hyviä ja helposti valmistuvia. Miksen tee näitä useammin, ihmettelen ma?!


2014

Pari vuotta on ehtinyt vierähtää pikkukokin ristiäisistä. Niin ihanat juhlat ja niin pieni juhlittava, josta nyt on kasvanut iloinen ja touhukas kaksivuotias. <3 Melkein meinaa jo unohtaa, millainen vauva meillä ihan hetki sitten vielä oli. Kastejuhlan tarjottavat olivat esittelyssä tässä postauksessa ja sen jälkeen tarkempia reseptejä löytyy ainakin suklaa- ja kardemummakuppikakuista, marjatriflesta ja hyydytetystä kinkkuvoileipäkakusta.


2013

Pastoja on valmistunut blogivuosien aikana aikamoinen kasa. Melko simppeleitä (mutta maukkaita) kaikki, kuten tämä herne-mozzarellapasta. Kuvasta päätellen herneiden määrä on ollut ainakin kohdillaan tässä pastassa...


2012

Ihanan värikäs salaatti, joka on jäänyt itseltäni ihan unholaan! Broileri-pastasalaatti, joukossa sitruunapestoa, fetaa ja kasviksia. Taitaa mennä pitkästä aikaa uudelleenvalmistukseen meidän keittiössä, sen verran herkullisen näköistä.


2011

Ja viimeisenä muttei vähäisempänä iki-ihana Välimeren focaccia, jonka ohjetta olen jakanut näinä vuosina useampaankin kertaan, mutta joka ei vaan petä koskaan. Kuva ei tee yhtään oikeutta tälle herkulle, joka saa aina ja joka kerta kehuja maistajiltaan. Sitä on tehty lähestulkoon jokaiseen perhejuhlaamme (mm. aikaisemmin mainittuihin pikkukokin ristiäisiin). Luotto-ohje isolla L:llä.

Resepti täällä.

QuickEdit
Mona
2 Comments
Share :

Lapsuuden herkkuni - Kesäkeitto



Kesäkeitto vie mieleni suoraan lapsuuteen. Meillä ei juurikaan tehty kesäkeittoa itse, mutta se pakastekuutio-kesäkeitto oli suurinta arkiherkkuani. Koulusta tullessani iskin kuutiokeiton mikroon ja lämmitin nopeasti itselleni ruoan. Maitoinen liemi maistui ja keiton kanssa sai aina ottaa ison siivun ruisleipää ja voita. Hassua, miten ihana makumuisto tuollainen valmisruoka voi olla, kun nyt pakastealtaan tiiliskivikeitot eivät kyllä juuri houkuttele.

Vuosien tauon jälkeen sain pitkästä aikaa kesäkeittoa anoppilassa ja se maistui niin ihanalta, että keitto meni heti valmistukseen omassakin keittiössä. Kaiken huipuksi myös pikkukokki söi kesäkeittoa mielellään.

Vielä on kesää jäljellä eli ei kun kesäkeittoa keittämään.

Kesäkeitto


4-5 porkkanaa
5-6 perunaa
1 kukkakaali
2 kevätsipulia varsineen
1 dl herneitä
1,25 l vettä
suolaa
nokare voita
1 prk (250 g) Koskenlaskija ruoka maustamaton

Kuori ja pilko porkkanat ja perunat suuhun sopiviksi paloiksi. Pese ja pilko kukkakaali. Hienonna kevätsipulit. Kiehauta vesi ja mausta se reilulla suolalla. Kaada joukkoon porkkanat, perunat ja kukkakaalit. Anna kiehua hiljalleen, kunnes kasvikset ovat melkein kypsät. Lisää loppuvaiheessa kevätsipulit, herneet ja nokare voita. Anna kiehua vielä pari minuuttia, ei kovin paljon enempää sillä herneet ja kevätsipulit eivät vaadi pitkää kypsennystä. Lisää Koskenlaskija-ruoka ja kuumenna keitto kiehuvaksi. Maista ja lisää tarvittaessa vielä suolaa.

QuickEdit
Mona
4 Comments
Share :

Parhaat BBQ-ribsit



Naapurustossamme sijaitsee aivan ihana lihakauppa. Reilu vuosi sitten en vielä tiennyt, mikä onni ja autuus onkaan saada hakea lihat suoraan lihakaupasta, mutta kyllä näin vaan on! Kertaakaan emme ole pettyneet tarjontaan tai ostamiimme tuotteisiin (eikun hetkinen, kerran osui melko sitkeää ulkofilettä minun lautaselle, mutta harvinainen poikkeus siis). Myyjiltä saa hyviä vinkkejä ja reseptejä ja kaupasta löytyy kaikkea muutakin tilpehööriä lihan rinnalle.

Muun muassa lihakaupan ribsit ovat olleet aivan tajuttoman hyviä. Niitä nahkeita ribsiluita, joista lihanpalasia saa lähes etsiä, on tullut valitettavasti syötyä kerran jos toisenkin. Niiden kertojen jälkeen olen alkanut epäillä, ovatko ribsit nyt niin suurta herkkua kuin mitä hehkutetaan. Mutta ovathan ne! Kunhan vaan liha on laadukasta, se maistuu ja sitä on myös riittävästi luiden ympärillä. Lihakaupan ribseissä näin on ollut aina. Pitkään haudutettu ribsiliha irtoaa luista jo lähes hipaistaessa ja maukas BBQ-kastike tuo grillattaessa lihalle hurmaavan rapean pinnan. Suosin itse ribsien esikypsyttämistä uunissa matalassa lämpötilassa, mutta usein niitä myös keitetään vedessä ennen grillausta. Kumpi tapa vaan toimii, jotta ribseistä ei tule sitkeitä ja kuivia.

Kunhan tsekkaat, että se itse liha on tuoretta, lihaisaa ja hyvälaatuista. Lihakaupasta ja lähimarketista, ei niin väliä.

BBQ-ribsit

neljälle

4 ribsikylkeä
2 tl suolaa
2 tl mustapippuria
(2 tl grillimaustetta)

BBQ-kastike
2 dl Coca-Colaa
2 dl ketsuppia
3 rkl sriracha-kastiketta
3/4 dl balsamiviinietikkaa
2 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
2 rkl fariinisokeria
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
1 tl savupaprikajauhetta

Ota liha huoneenlämpöön noin tunti ennen valmistusta.

Mittaa Coca-Cola, ketsuppi, sriracha-kastike, balsamiviinietikka, öljy sekä hienonnetut valkosipulinkynnet kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää sokeri, suola, mustapippuri ja paprikajauhe. Keitä muutama minuutti.

Mausta ribsien pinta suolalla, mustapippurilla ja halutessasi grillimausteella. Sivele pintaan n. 1/3 BBQ-kastikkeesta. Kääri ribsit ensin leivinpaperin ja sen päälle vielä folion sisään. Kypsennä uunissa 150 asteessa 2,5-3 tuntia.

Grillaa lihan pinta kummaltakin puolelta rapeaksi kuumassa grillissä ja valele pintaan samalla BBQ-kastiketta. Nauti heti!

-----

Kesän ensimmäiset ribsit valmistimme juhannuksena, jolloin oli tarjolla kaikenlaista muutakin ihanaa settiä. Nämä kuvat sieltä.

Voi kesä, mihin sinä jo katosit!

QuickEdit
Mona
2 Comments
Share :

Punaherukkapannarit



Pakkanen alkaa olla taas valmiina talvikauteen. Sinne on säilötty kasakaupalla marjoja ja montaa eri laatua. Punaherukoita löytyy erityisen paljon, sillä saimme niitä sekä anoppilan että oman mummini pihalta. Tästä syystä alkuperäinen suunnitelmani tehdä mustikkapannareita vaihtuikin punaisempaan väriin. Punaherukoita en ollut aikaisemmin käyttänyt pannukakuissa, mutta ne sopivat pannareihin erittäin hyvin. Pieni kirpsakkuus toimi omasta mielestäni muuten miedoissa pannukakuissa. Voit toki lisätä sokerin määrää joko taikinassa tai valmiiden lättysten kanssa, jos mielit makeampaa kokonaisuutta.

Punaherukkapannarit


3,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
1 kananmuna
3 dl maitoa
2 rkl sulatettua voita
noin 2 dl punaherukoita

voita paistamiseen

Sekoita kulhossa vehnäjauhot, sokeri, suola ja leivinjauhe. Vatkaa eri kulhossa kevyesti kananmuna ja sen joukkoon maito sekä sulatettu voi. Yhdistä seokset ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kääntele joukkoon punaherukat (tuoreet tai jäiset). Anna taikinan seistä n. 10 minuuttia.

Paista pannukakut paistinpannulla keskilämmöllä pienessä määrässä voita. Pannareita tulee paistaa n. 2-4 minuuttia per puoli. Tarjoile halutessasi punaherukoiden ja / tai sokerin kera.

QuickEdit
Mona
2 Comments
Share :

Kiehtova Kööpenhamina



Kävimme kesälomalla pyörähtämässä Kööpenhaminassa. Edellisestä kerrastani kyseisessä kaupungissa oli ehtinyt kulua jo 13 vuotta, joten muistikuvat olivat hatarat. Pieni Merenneito, Nyhavnin satama ja Tivoli. Nämä klassikkokohteet katsastimme toki tälläkin kertaa, mutta neljään päivään mahtui paljon muutakin. Kaksivuotiaan kanssa matkustaessa tahti on vähän verkkaisempi eikä päivään voi ahtaa tuntitolkulla nähtävyyksissä laahustamista, jotta pikkureissaajakin pääsee tekemään jotain muuta kuin istumaan rattaissa. Ehdimme kuitenkin tehdä ja nähdä paljon ja jäi olo, että Kööpenhaminassa olisi riittänyt tutustuttavaa vielä useammaksikin päiväksi.

Aloitetaan tärkeimmästä. Ruoasta siis. Kyselin matkaa varten joitain ravintolavinkkejä, mutta emme reissun päällä suorittaneet niitä mitenkään orjallisesti. Loppupeleissä taisimme käydä vain kahdessa etukäteen tsekkaamassani ruokapaikassa. Kööpenhaminassa ei näyttänyt olevan vaikeaa löytää hyvää ja viihtyisää ravintolaa, niitä riitti keskustan tuntumassa lähes joka kadulle. Ensimmäisenä iltana kävimme nauttimassa erinomaiset burgerit Cock's & Cow'ssa.


Söimme ravintolan sisäpihalla, joka oli oikein viihtyisä ja tunnelmallinen. Alkuun tilaamamme Passion Pitcher -drinkkikannu maistui raikkaalle ja burgerit veivät kielen mennessään. Pihvi oli kertakaikkisen maukas ja erityisesti Sweet American -hampurilaissämpylä keräsi pöytäseurueessamme kehuja. Palvelu oli ehkä hieman hidasta eikä mitenkään mieleenjäävän ystävällistä, mutta kokonaisuudessaan siis hyvä kokemus. Suosittelen.


Seuraavana päivänä suuntasimme pitkän aamupäiväkävelyn jälkeen joen toiselle puolelle, Kööpenhaminan Street Food -markkinoille. Kyseessä on vanha halli, joka on täynnä erilaisia kojuja, joista voi ostaa tuoretta katuruokaa laidasta laitaan. Burgeria, pizzaa, marokkolaista, brasilialista, tacoja, falafelia, pannukakkuja, juustokakkuja, drinkkejä, erikoiskahveja... Paikka on tällaiselle ruoan fanittajalle melkoinen taivas! Teki mieli kokeilla vähän kaikkea. Söin itse pulled pork burgerin ja jälkkäriksi suklaa-banaanipannaria. Muut maistelivat muun muassa falafelia ja pastaa. Juomiksi otimme mojitoja eri mauilla. Oh my!

Ruoka oli tosi hyvää, mutta ehkä vielä parempaa oli vaan paikan yleinen fiilis. Se rentous ja chillaus, jolla porukka pöytien ääressä ja aurinkotuoleissa lojui, kävi hakemassa välillä jotain juomaa tai ruokaa ja nautti päivästä. Tätä Suomeen lisää, kiitos! Lapsen kanssa kokemus ei ollut toki ihan yhtä chilli, kun jonottaminen kesti, piti hakea neidin ruoka eri kojulta, omani toiselta ja juomat vielä kolmannelta. Hippityylinen vessa ei tarjonnut pottaa eikä tilavessaa, kädetkin pestiin melko alkeellisissa oloissa. Mutta hyvin selvittiin! Kaveriporukassa täällä viettäisi mielellään tunnin jos toisenkin hyvästä ruoasta, juomasta ja ilmapiiristä nauttien.


Ruokakärryjä löytyy Köpiksestä muutenkin lähes joka kadunkulmasta. Kahvikärryt ja mehukärryt olivat yleisimpiä, mutta myös muuta pientä purtavaa myytiin pikkuautoista ja polkupyöräkojuista. Mikä tuorepuristetussa appelsiinimehussa voikaan olla niin houkuttelevaa, että sitä tekee mieli ostaa joka kerta kun siihen on mahdollisuus?



Kävimme tutustumassa myös Kööpenhaminan kauppahalliin, joka on poikkeuksellisen uusi ja moderni tila kauppahalliksi. Elintarvikkeiden lisäksi myynnissä on paljon tuoretta valmisruokaa ja street foodia, jota voi syödä paikan päällä tai ottaa mukaan. Koko halli ja sen myyntipisteet olivat oikeasti todella tuoreen ja raikkaan oloisia ja (taas kerran) mieli olisi tehnyt maistaa vaikka mitä. Nappasimme piknikeväät mukaan ja nautimme ne läheisessä puistossa. Smørrebrødia (kuten Tanskassa kuuluu), vietnamilaista bánh mi -patonkia, pizzaa, sandwichia, smoothieta ja porkkana- sekä red velvet -kakkua. Herkullista! Samalla pikkukokki sai päästellä höyryjä pitkän päivän jälkeen (eli juosta kuin päätön kana ympäri nurmikkoja ja heitellä kiviä lampeen).


Ruoan lisäksi hehkutan erityisesti Kööpenhaminan jokialuetta ja suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan kaupunkia myös joelta päin. Me teimme noin tunnin kestävän jokiristeilyn, jonka aikana pääsi näkemään niin Nyhavnin värikkäät talot, Pienen Merenneidon, Oopperatalon, Kuninkaallisen Teatterin kuin Christianian kiehtovat rakennukset ja tunnelman. Risteilyalus alittaa aivan mielettömän matalia siltoja, joka tuo jokireissulle ihan erityisen (ja hauskan) fiiliksen. Päivä oli tuhottoman kuuma ja täyteen ahdetussa veneessä ei juuri vilvoittava tuuli puhaltanut. Mutta. Onneksi. Risteilylle sai ostaa virvokkeita veneen lähtöpaikasta, mukaan lukien olutta ja siideriä. Ou jee! Kävipä henkilökunta kiertämässä täysien virvoketarjottiemin kanssa veneen läpi vielä juuri ennen starttaamista. Voitte uskoa, että juomat tekivät kauppansa!

 
Muuten suosittelen vain kulkemaan pitkin Kööpenhaminan katuja, nauttimaan kauniista rakennuksista, väriloistosta, pikkuputiikeista ja ihmisvilinästä. Tivoli on toki myös hieno kohde, jossa huvipuistolaitteita tärkeämpää on ehkä kuitenkin se yleisfiilis ja alueen tarjoamat ravintolat ja konsertit. Kiersimme itse kyllä muutamat laitteet ja kivaa oli!

Suunnitelmissamme oli kiertää Köpiksessä myös sisustusliikkeitä, mutta taisimme lopulta ehtiä vain pariin putiikkiin ja niihinkin ihan sattumalta. Shoppailukatujen alennusmyynneistä mukaan tarttui pari vaatetta - muuten kaupunkihan ei ole mikään erityisen edullinen ostoskohde.

Kaiken kaikkiaan pidin Kööpenhaminasta erittäin paljon. Tänne tullaan vielä uudelleen. Syömään, shoppaamaan ja chillaamaan!

QuickEdit
Mona
7 Comments
Share :

Follow @hellajahoukutus